KIITOS parilleni kivoista nettipostikorteista. Niitä on tullut ihan kaksin kappalein:)
Ja paketti…sepä oli oikein hauska 🙂 Ohje mummoneliön virkkaamiseen. Ja totisesti, se on koukuttavaa, hih! Muutama nätti kerä lankaakin paljastui 🙂
Kaunis tiskirätti ( ihanat värit !), silmukkamerkkejä (aina tarvetta) sekä kerroslaskuri (aina kateissa,hi)
Käsivoidetta mulla kuluukin, kiitos tästä. Sekä suut makeaksi 🙂
Kiva ja maistuvainen paketti, tykkäsin paljon !
Ja sitten MUUTA juttua niille, joita kiinnosta elämänmenoni, hih!
Hyvät hyssykät sentään, kun on ollut huononlaiset pari viikkoa takanapäin!
Ensin hajosi tietokone, siitäpä pähkinä purtavaksi. MotskariMies kuljetteli konetta edestakaisin sär-korjaajalle. Lopputulos: kone ei inahdakkaan. Kaivelimme matkakoneemme, eli tämän kannettavan kassistaan, mies alkoi uuden koneen metsästyksen. Nyt se on ostettu…..sijainti on vain meiltä 400 km, eli Nuorikin luona, hih!
Sitten sain taas vihonviimeisen, eli KA-MA-LAN ylämahakohtauksen taas viimeviikon tiistaina. Tai itseasiassa se kohtaus uhkaili jo muutamana päivänä sitä ennen, mutta tuolloin oli pakko mennä päivystykseen. Sepä sujuikin sukkelasti, olin varmasti tosi surkea näky sinne raahautuessani! Läheltä piti etten itkenyt. Luulin ( ja luuli lekuritkin ensin), että vatsahaava on taas vuotamassa, vaikka olenkin elänyt kaikkien sääntöjen mukaan. Ja eiku ambulanssilla sairaalaan. Verikokeita ja jonkisortin jänä kuvaus Tokikaan sen nimi ei painunut mieleen). Lukemattomia kipulääkeannoksia suoraan suoneen. Kohtaus alkoi aamupäivällä, siitä pahentuen, ja ensimmäinen helpotuksen tunne oli illalla puoli kahdeksalta. Oli epätietoisuutta, kuitenkin nyt epäily kääntyikin sapen puoleen. Siitä osastolle, antibioottia suoraan suoneen ja tipassa makoilua. Sain olla yksin huoneessa koko ajan, tavallaan ”luksusta”. Keskiviikkona lekuri määräsi päivystystapauksena magneettikuvaukseen. Kuinkas ollakaan, ei kuvattu keskiviikkona. Eikä luonnollisesti Helatorstainakaan. Viimein sitten perjantaiaamuna koitti sen hetki Heh, olin välillä tipassa, välillä nestemäisellä ruualla, hip-hurraa! Kuvauksen yms. tuloksena päätyivät tohtorit siihen, että iso sappikivi oli änkäytynyt sappitiehyeeseen, siitä kipu. Kun se oli pääsy siitä läpi ( tai jotain?), kipu hellitti. Maha on vielä arka, sappirakko on turvoksissa moisesta. Pääsin siis perjantain iltapäivällä kotiin, antibioottikuuri mukana. Olen nyt leikkausjonossa. on kuulemma paljon pieniä sappikiviä!. Onneksi leikkaus tehdään tähystämällä ja toivottavasti nuo kivet ei kasvaisi siinä 3-4 kk:n aikana, jonka joudun jonossa olemaan.
Kevät on elettyä elämää, ja alkuikesän ilot ovat käsissämme!
Vaihtelevat säät, sekä jokavuotinen juttu: puuvillalangat käteen, koukku sekä kiva ohje ::)
Lämmöllä -Lettu-